Kissanpentu muuttaa kotiin – täynnä odotusta, iloa ja vähän jännitystäkin. Haluan jakaa oman kokemukseni ensimmäisestä viikosta uuden kissan kanssa ja mitä siitä opin. Ehkä tämä auttaa myös muita uusia kissanomistajia.
Mistä kaikki alkoi
Pentue löytyi ladosta heinäkuun puolivälissä. Emo oli kuollut, ja kolme pentua tarvitsivat nopeasti pelastusta. Yksi pennuista hakeutui heti ihmisen syliin, mutta kaksi muuta olivat varovaisempia ja ne jouduttiin loukuttamaan.
Pennut pääsivät väliaikaiseen kotiin muiden kissojen seuraan, jossa ensimmäiset viikot kuluivat leikin, ruoan ja levon parissa. Oma pentuni erottui joukosta: se oli arin kaikista, mutta silti utelias.
Muutto uuteen kotiin
Kun tuli aika lähteä omaan kotiin, olo oli ristiriitainen – pentu joutui eroon sisaruksistaan. Automatka oli aluksi stressaava, mutta rauhoittui, kun juttelin kissalle koko matkan ajan.
Kotiin päästyämme tein virheen: avasin koko kantokopan kannen. Pentu säikähti ja juoksi sohvan alle. Annoin sen kuitenkin olla rauhassa ja vein ruoan ja veden sinne. Jo muutaman tunnin päästä kissa söi, mutta piilottelu jatkui useamman päivän ajan.
Ensimmäiset yöt
Ensimmäinen yö oli levoton. Kissa naukui tuntikausia – luultavasti etsi emoa ja sisaruksiaan. Yöllä se kuitenkin rohkaistui ja tuli viereeni rapsutettavaksi.
Seuraavina päivinä piilottelu väheni ja naukuminen vaihtui leikkiin. Muutamassa päivässä olimme jo päässeet siihen pisteeseen, että kissa viihtyi sylissä.
Pienet haasteet
Alku toi mukanaan myös haasteita. Wc-käytössä oli opettelua: pissat menivät lattiakaivoon ja kakat kaakelille. Johdonmukaisuudella asia kuitenkin ratkesi – aina kun kissa meni vessaan, nostin sen hiekkalaatikolle. Pian se oppi itse.
Eläinlääkärissä käytiin tarkistuksessa ja ensimmäisellä rokotuksella. Stressiä oli hetken, mutta kotiin palattua kaikki unohtui nopeasti.
Mitä opin ensimmäisestä viikosta
Suurin oppi oli: anna kissalle aikaa. Jos se haluaa piiloutua, anna sen olla. Vie ruoat ja vedet sinne, missä kissa kokee olonsa turvalliseksi. Jälkikäteen ajatellen erillinen pieni huone, kuten wc, olisi voinut olla hyvä alku uudelle tulokkaalle.
Viikon aikana arka pentu muuttui rohkeammaksi, oppi leikkimään, luotti enemmän ja hakeutui syliin. Jokainen kissa on oma persoonansa, joten tärkeintä on kärsivällisyys ja lempeys.
Vinkki uusille kissanomistajille:
Älä odota liikoja ensimmäisiltä päiviltä. Luottamus syntyy hiljalleen. Anna kissan määrittää vauhti – silloin suhde vahvistuu luonnollisesti.
